Edwin Lintulan sotaraportti päättyi Messukylään. Hallituksen joukkojen hätäisesti suoritettu hyökkäys Kalevankankaalla oli tyrehtynyt kiirastorstaina Kalevankankaalla punaisten kuularuiskutuleen. Taukoa kesti seuraavan viikon alkuun saakka. Keuruulainen komppania päätyi tänä aikana majoitukseen Lapinniemen tehtaalle. Mitä nyt?
1. maailmansodan aikainen sotatekniikan kehitys oli johtanut siihen, että puolustus oli vahvoilla ja hyökkääjät menettivät suunnattomasti elävää voimaa. Tampere oli ollut venäläisten varuskuntakaupunki ja siellä oli aseita, ammuksia ja kalustoa aina välonheittimiä myöten. Asiantuntemusta riitti. Linnoitettuihin asemiin ja kivitalojen kellareihin sijoitetut konekiväärit olivat tehokas väline.
Lieneekö rohkeata olettaa, että Mannerheimin ratsuväkikoulutus ja -kokemus eivät myöskään vastanneet täysin edessä olevan tehtävän vaatimuksia.
Uuden hyökkäyssuunnitelman sai laadittavakseen saksalainen eversti Ausfeldt. Hänellä oli tiedot aiemmin suoritetusta L:n kaupungin valtauksesta länsirintamalla. Hyökkäys piti suorittaa pimeässä, valkoiset käsivarsinauhat ymmärrettiin poistaa, joka aiheuttikin sopivasti sekaannusta. Tunnuksena oli kuusenoksa lakissa. Hyökkäys alkoi 3. 4. 1918 klo 3.00. lyhyen tykistövalmistelun jälkeen. Kaikilla komppanioilla oli kaupungin sisällä oma valtauskohteensa. Keuruulaisilla se oli ns. Tuomisen kivimuuri Johanneksen kirkon vieressä. Sinne oli juostava pimeässä mieluiten ampumatta lainkaan.
Malmbergin johtama rykmentti, 2000-3000 miestä, koottiin nelijonoon pohjoiseen Lapinniemen tehtaan alueella. Kello 3.00 se lähti liikkeelle. Jonon kärkimiehellä, ltn. Eljas Erkolla, oli vastuullinen tehtävä reitinvalintaa ja vauhdinpitoa myöten. Hän onnistui tehtävässään niin hyvin, että tästäkin voisi tehdä elokuvan. Rykmentti kahlasi lumihangessa huomaamatta Armon- ja Osmonkallion ja Tampellan mäellä olevien kuularuiskupesäkkeiden välisestä aukosta läpi ja hajaantui Kyttälän ja Tammelan kaupunginosiin annettujen tehtäviensä mukaisesti. Tämän sotaliikkeen onnistuttua hallituksen joukot pystyivät tuhoamaan myös asutusaleiden ulkorajoille sijoitetut puolustuslinjat takaapäin. Lähes puolet Tamperetta romahti yön pimeydessä eli linnoitettu, johdon määräysvallassa oleva kaupunki muuttui hajanaiseksi taistelukentäksi.
Kaupungin itäreunalla ainoastaan yksi komppania (Melin) pääsi yöllä huomaamatta läpi onnistuen valtaamaan Finlaysonin alueella olevan Näsinlinnan,josta poistui 1vrk:n kuluttua (vrt. tekeillä oleva elokuva).
Lähteiden mukaan keuruulaiset ja pihlajavetiset pääsivät tavoitteeseensa Johanneksen kirkon lähelle ensimmäisenä eli 3.15. (Suomen Vapaussodan historia). Hyvin juostu hangessa. Siinä taisteltiin pimeässä ehkä varttitunti, jonka aikana mm.pankinjoht. Ahoranta kaatui. Sitten siirryttiin Tampellan Juhlatalolle, jossa Vöyrin sotakoulun 4. komppania jo oli valtaustöissä. Sieltä saatiin 200-300 sotavankia ja jatkettiin Tampellan valtausta aina koskenrantaan asti. Näköyhteys Näsilinnaan ja Meliniin olikin sitten olemassa.
Tilanne rauhoittui yllättäen ja haastatellut antavat erittäin rauhallisen kuvan tapahtumista. Päähenkilömme Lauri A. kertoi, että pääsi tauolle jo aamun valjettua ja suunnisti uteliaana sukulaisensa Väinö K:n kanssa n. klo 5-6 Johanneksen kirkolle, jossa hämmästelivät väkimäärää. Tämä ei ollut kovin turvallista kuljeskelua, sillä venäläiset sijoittivat tykin ja kuularuiskuja mm. Itäisen kadun kulmaan ja ampuivat sillan yli pitkin Satakunnankatua. Myös kauppaopisto ja sähkölaitos lähellä kosken rantaa oli vielä yli puolenpäivän punaisten hallussa. Sala-ampujia oli myös siellä täällä.
Lauri A. kertoi myös, että "Pellavatehtaan juhlatalossa pidettiin tarjoilijatyttöjen kanssa jonkinlaisia tansseja. Tytöissä oli punaisia, jotka vihjailivat: odottakaa vain, kyllä sieltä ollaan tulossa. (Rahja Lempäälästä). Ei mene pitkään, kun lähdette täältä".
Ilta meni siis jo huvitoiminnan merkeissä, vaikka loppuosa Tampereesta sinnitteli vielä 3 päivää. Voi kuvitella, että Juhlatalo oli ollut punaisten aikanakin kulttuuritoimintojen keskus (niinkuin nykyäänkin Komediateatterin nimellä). Valkoiset jatkoivat samaa linjaa ja tämä antanee Romeo-Julia-fiktiolle raamit.
Siis keskinäistä vihaa, mutta myös vetovoimaa ja optimismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti