VAPAUSSODASTA VIELÄ

Svinhuvud, itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja,  edusti epätoivottua, kansallismielistä poliittista suuntausta. Venäjälle syntyneen bolsevikkivaltion edut eivät separatismia katsoneet hyvällä. Leninin doktriini oli kuitenkin petollisen houkutteleva.  "Irtautumisoikeus on paras ja ainoa keino idioottimaista pikkuvaltiosysteemiä ja kansallista eristäytymistä vastaan" (vrt. Etelä-Ossetia).  Bolsevikkien ylivaltastrategia voitaisiin toteuttaa myöhemminkin. Nyt Pietarin selustaan Helsinkiin piti saada poliittisesti luotettava kabinetti. Doktriini lähiulkomaista oli siis jo silloin kehitteillä.

Niinpä Svinhuvud sai todeta, että vapaudet olivat vähissä.  Hänen syrjäyttämistään ja koko yhteiskuntajärjestyksen mullistusta ajettiin tarmokkaasti. Vieraita aseita ja know-how`ta oli tarjolla, asialla olivat maailman parhaat ammattilaiset. Venäläisillä varuskunnilla spekuloitiin. 

Nikolai II meni häviämään Itä-Preussissa 1914. Euroopan kartat piirrettin uusiksi.

Edellisessä blogissa mainittiin, että vasemmisto halusi vapautua kapitalismista, köyhyydestä ja luokkaeroista. Se oli kunnioitettavaa, mutta utopia utopioiden joukossa, kuten nykyään näemme (vrt. Kiina). Jokatapauksessa vallankumous Etelä-Suomessa tehtiin ja punakaarti alkoi toimia yhteistyössä venäläisten varuskuntien potentiaalisten avustajien kanssa. Se oli silloin kapina  (joskus juhlapuheissa vallankumous). Vastapuoli puhui Vapaussodasta, sillä se oli alkanut riisua venäläisuiä aseista Pohjanmaalla.  "Sisällissota" on nykyajan teoriaa, paikoitellen kuvaava, mutta  kokonaisuudesta irroitettu detaljipiirre. Hallitus katsoi olevansa ja oli sodassa myös bolsevikki-Venäjän kanssa. Lenin käytti laillisesta hallituksestamme nimeä "vastavallankumoukselliset" eli siis "kontrat".

"Hallituksen Suomi" käsitti n. 3/4 osaa valtakunnasta. Tämä pääosin yhtenäinen havumetsäalue oli itse asiassa vielä keskiaikana lähes asumatonta erämaata, myöhemmin kaski- ja tervanpolttoaluetta.  Nyt sitä nimitetään Ruuhka-Suomessa säälitellen Kehitysalueeksi. Tämän harvaanasutun seudun aktiivinen, isänmaallinen, valtakunnan riippumattomuutta ja vapautta tähdentävä väestö ratkaisi tinkimättömällä vapaudentahdollaan Suomen kohtalon 1918. Tätä vapaudenkaipuuta ja auttamisenhalua alistettua "etelää" kohtaan kuvastaa Lauri Aaltion aaria "Keuruun Kansallispirtillä".   

Toki siinä silloin taisteltiin veli veljeä vastaan, se on myönnettävä. Mutta sota ratkesi riittävän nopeasti. Ei muodostunut Ukrainan kaltaista tilannetta, jossa rintamat lainehtivat vuosikausia yhä uudelleen yli maan.  Sodan tuloksena monipuoluesysteemi ja parlamentti, jonka synnyttämisessä sos. demit olivat olleet ansiokkaasti mukana, säilytettiin, ja se on lähes samanlaisena kestänyt vuosisadan tuulet ja myrskyt. Tämä on ainutlaatuista maailmassa, kuten komeissa satavuotisjuhlissa moneen kertaan todettiin. 

Jyrkkä bolsevismi ei päässyt sanelemaan järjestelmäämme liiaksi ja samalla yhteydet totalitääriseen suurvaltaan katkesivat sopivan pitkäksi aikaa. Me emme ole ollet samaa viiteryhmää, blokkia, emmekä ole sitä edelleenkään. Vain Neuvostoliittoon paenneet punakaartin kannattajat ovat kokeneet Siperian leirit ja tuhannet rivimiehet sekä johtoasemissa olleet, mm.monet Kullervo Mannerin hallituksessa istuneet ministerit on Stalinin vainoissa teloitettu.

Saksan kanssa meillä oli "moukan tuuria". Jääkärikoulutus saatiin, koska se oli keisarin intressi. Saksa painosti koko ajan Leninin hallitusta, se ei voinut lähettää liikaa joukkoja esim.  Tampereelle avuksi. Saksalaiset valtasivat mm. Helsingin ja kohtasivat valkoiset Lahdessa.  Tärkeintä oli, että he ajoivat ruotsalaisen laivaston  pois Ahvenanmaalta. Sitten syksyllä 1918 Saksa antautui länsivalloille.
Venäjä alkoi palauttaa entistä hegemoniaansa länsirajansa strategisessa tyhjiössä heti. Se hyökkäsi Baltiaan, Puolaan ja Ukrainaan sekä myös Georgiaan. Nuori armeijamme seisoi tiukkana rajalla. Se riitti pelokkeeksi, Suomi sai jäädä rauhaan. Vapaaehtoisiamme siirtyi sotimaan Viroon ja Latviaankin.  Nahisteltiin myös Petsamossa ja Itä-Karjalassa,   Leninhän oli jo ollut luopumassa tietyistä Itä-Karjalan alueista punaiselle hallitukselle, joten niillä ei ollut bolsevikeille suurta arvoa.

Vapaussotamme loppui Tarton rauhaan. Se oli päätepiste vuosien sotimiselle. Petsamo saatiin, Itä-Karjalasta oli pakko poistua. Venäjä pystyi liittämään myöhemmin itseensä Ukrainan ja Georgian ja sorti niitä kuohuttavin menetelmin. Kansallinen etu, etniset riidat, maailmanvallankumous, marionettihallitukset jne. ovat löytyneet työkalupakista.  Kaikista keinoista on näytteitä Neuvostoliiton rajasodissa.

Globalisaation symboli 1900-luvulta, Neuvostoliiton vaakuna. Nationalistien ja internationalistien ensimmäinen vakava yhteenotto  tapahtui Suomen Vilppulassa talvella 1918.