VAPAUSSOTA - HYI!

Vuoden 1918 tapahtumista Suomessa käytetään nimityksiä vapaussota, sisällissota, kansalaissota, vallankumous ja kapina. Kaikki muut nimitykset ovat nykyään käypiä, mutta sanaa vapaussota pelätään mediassa kuin spitaalitautia, se on tullut projektin yhteydessä selvästi ilmi. Tämä on kummallista, koska vain vapaussodalla on positiivinen mielleyhtymä, mikäli sodassa voi ylipäänsä voi mitään positiivista nähdä.

Uusi ja itsenäistynyt Suomi tavoitteli toimintavapautta ja riippumattomuutta vuonna 1918 venäläisten varuskuntien ja aseistautuneen punakaartin puristuksessa. Yksilötasolla hallituksen taustavoimat painottivat monipuoluejärjestelmää, yrittäjän vapautta, kansallisia ja uskonnollisia arvoja jne. Vasemmisto halusi vapauden kapitalismista, köyhyydestä ja luokkaeroista. 

Eugène Delacroix - Vapaus johtaa kansaa (1830) wikimedia.org 

Matkailu avartaa. Vaeltelimme 1960-luvun alussa muutaman arkkitehtiystäväni kanssa pitkin Amerikkaa. Kävimme mm. Raivaaja-lehden toimituksessa Fitchburgissa, jota jo silloin nimitettiin suomalaisen kapinahengen ulkomuseoksi. Lehden ylänurkassa oli vinjetti ja toimintaan kannustava iskulause: "Teillä ei ole muuta menetettävää kuin kahleenne". Siellä esiteltiin myös anarko-syndikalistin, Hiski Salomaan tuotantoa. Lännen Lokari mm. päättyy tunnettuihin sanoihin, "Vaikka mualiman myrskyt meitä tuutittaa, kyllä vapaus kerrankin voittaa". Tämä ajatusmalli onkin pannut liikkeelle soturit aikoinaan sekä vasemmalla että oikealla. 

Tiede kerää tilastomassaa ja väitöskirjoissa esitetään nyt 100 vuoden perästä uusia, ehkä perusteltujakin väitteitä. Menneisyyden hallinta on kovaa sotaa. Heti vapaussodan jälkeen voittanut osapuoli korosti oikeutetusti vapauden saavuttamista valtiorakenteen, talouselämän ja ulkopolitiikan alueilla. Hävinneet kärsivät paljon, mutta pysytettu monipuoluesysteemi takasi heille mahdollisuuden osallistua, ja vapauden uudet ulottuvuudet alkoivat näkyä yhteiskunnnassamme. 

Suomen Vapaussota on osa maailmanhistoriaa, mutta monet yrittävät pitää sitä sarjana kylätappeluita. Ukraina sai Suomen kanssa itsenäisyyden lähes samanaikaiseksi. Se ei saanut vapaustaisteluaan organisoiduksi riittävän hyvin ja joutui brutaalisti alistetuksi 70 vuoden ajaksi. Suomea uhkasi sama kohtalo, mutta taistelut eivät pitkittyneet onneksi liikaa. Saimme kansakunnan vapauden päättäväisin ponnistuksin, pian "aikaikkuna" olisi mennyt kiinni. Tämä oli hallitusvallan puolustajille itsestäänselvyys, nykyihmisille asia pyritään  tarjoamaan  keksittynä legendana, ja sanalle Vapaussota kehitellään kilvan laimeampia vaihtoehtoja. 

Mutta todellisuus oli mitä oli. Voiko kukaan väittää, että esim. oopperamme näkyvä roolihenkilö Lauri Aaltio tai esim 15-vuotias isäni pani kotona repun selkäänsä ja sanoi: "Lähdenpä sisällissotaan". Tai kiljuiko jääkärivääpeli Vuorisalo: "Vatsa sisään, kansalaissoturi".

Oopperamme ei ole mikään historiaa uudellen arvioiva väitöskirja. Se toimii vapaussodan ajan käsitteillä. Tapahtumien lopputuloksena oli se yhteiskunnallinen ja poliittinen valtiorakenne, jossa edelleenkin elämme, ja jonka piiristä ovat etsineet vapauttaan ja turvaa toisinajattelijat, tsetseenit, homot, tummaihoiset, uskonnottomat, lahkolaiset ja muut. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että naapurissa oli meneillään epäonnistuva, melkein sata vuotta kestävä yhteiskuntakokeilu. Seurauksena oli uusiakin Vapaussotia ja kokeilun pärskeet häiritsivät vakavasti omaa rakennustyötämme vuosikymmenien aikana.

Gérard de Lairesse - Allegoria kaupan vapaudesta (1672) wikimedia.org