sunnuntai 21. elokuuta 2011

VILPPULAAN PALATAKSEMME

40-luvulla luettiin koulussa Kalevalaa, tiedä häntä luetaanko enää.
Viime helmikuussa Paavon kanssa, olisiko koko projektimme vedettävä Kalevalan runomittaan. kanteleella säestäen.
Näin se olisi käynyt. Kansanvaltuuskunta ja Kullervo (Manner) ryöstivät Sammon eli etelä-Suomen teollisuuden Tammerkosken partaalla sijaitsevaa Finlaysonia ja Tampellaa myöten.
Sitten he alkoivat edetä Pohjolaa (Pohjanmaata) eli pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa kohti.
Vihollista johti Pohjan akkaa harvahammasta muistuttava laihankuikelo Mannerheim. Vilppulassa tapahtui suuri ottelu. Kullervon ajama panssarijuna pääsi sillan yli, mutta kaatui Vilppulan ratapihalle. Finlayson ja Tampella menetettiin. Pohjolan miehet etenivät myös Savossa ja Karjalassa.
Kullervo ja Otto-Ville Väinämöinen astuivat Viipurissa laivaan ja lupasivat tulla takaisin. He laulelivat viisujaan vaihtelevalla menestyksellä Petroskoissa. Sitten sinnekin ilmestyivät pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan miehet. Mutta se onkin jo uusi oopperan aihe. 

sunnuntai 7. elokuuta 2011

VILPPULASTA VIELÄ

Historiaa voi seurata hyvin Vilppulan asemapäällikön vinttikamarin ikkunasta. Sieltä kajastaa lähes 100-vuotinen taivallus yhteiskuntakokeilua harrastavan suurvallan naapurina, ensin riippumattomuus, sitten vuosikausien sodat ja ylenpalttinen ystävyytemme "hattu kourassa". Lopuksi näkyy pettynyt suurvalta ja Jeltsin huitomassa voittoa tankin päällä.

Sisäpoliittisesti Vilppula merkitsi pohjoisen ja keskisen Suomen eräänlaista voittoa etelä-Suomesta. Vilppulassa taisteli punainen torppari valkoista torpparia vastaan ja kumpainenkin voitti. Maannälkä oli suuri, maaperän siirtämistä valtion haltuun kuten Ukrainassa ei voittaneella puolella edes harkittu. Saavutettiin eurooppalaisittain katsoen harvinaisen onnistunut maareformi, jossa kansa pääosin kotiseudullaan asuen saavutti kohtuullisen elintason ja arvostetun aseman.

Tätä on myös arvosteltu "keskiaikaiseksi", mutta laajan teollisuuden polkaiseminen hetkessä koko Suomeen oli utopiaa. Sattuma vai ei, mutta tämä lopputulos avasi melko pian maalaisliiton tien vallan kahvaan. Siihen perustui Kyösti Kallion ja myöhemmin Urho Kekkosen vankka asema. Myos Paavo Väyrysen punainen lanka on desentralisaatio ja perussuomalaisista moni aina Herra Hakkaraista myöten jatkaa samaa perinnettä.

Nykyisen Vihreän liiton ja Pentti Linkolan kannalta Vilppula oli ihanneratkaisu. Kuokka heilui ja justeeri suihki. Hevoset vetivät tukkeja hangessa. Syötiin lähiruokaa.

Josef Stalin pani tämän "Suomen idean" stressitestiin 1939 ja testia jatkettiin 1941-1945. Kaupunkilaistaistelijoita väheksymättä pääosa sotureistamme oli tottunut ponnisteluihin ja korpisotaan. Oltiin lähes omavaraisia. Hevoset söivät heiniä ja veturien onkapannut koivuhalkoja. Autoissa oli häkäpöntöt. Vain kunniakkaat  ilmavoimamme sotivat uusiutumattomien polttonesteiden varassa. Italiat, Saksat, Bulgariat, Romaniat, Unkarit jne. miehitettiin. Me teimme erillisrauhan.

perjantai 5. elokuuta 2011

VILPPULAN MERKITYS

Kirjoittelimme syksyllä. 2003 tekstikokonaisuutta " Suomen Idea" Joel Majurisen kanssa. Ystävämme Jorma H. järjesti minulle tapaamisen kustannusalan edustajan kanssa. Joimme kahvia ja haukkasimme väliin korvapuusteja. Näytin hänelle satasivuista nippua ja piirroksia. Alussa oli tekstinpätkä: "Hajanaiset "kulakkijoukot pysäyttivät punakaartin Vilppulassa eikä mitätöntä paikkakuntaa kyetty kiertämään yrityksistä huolimatta. Siitä tuli maailmanvallankumouksen ensimmäinen takaisku vain muutama kuukausi lokakuun vallankumouksen jälkeen. Lenin, joka muisti hyvin pienen jokipahasen ja sillan keväiseltä matkaltaan Suomessa,  ei antanut sitä anteeksi suomalaisille poropeukaloille koskaan".

Vieras ilmoitti, että mehän saimme kaiken lahjaksi. Keskustelu loppui siihen. Kumpikin oli kuullut mojovan vitsin. Poistuimme paikalta iloisin mielin.

Ps. Paavo lähetti iltayöllä Lotta Kotilan aarian "Suomi" Vilppulan taistelukentän tunnelmista. Tuntuu olevan kovassa iskussa.