VALOKUVAT KERTOVAT

Vapaussota merkitsi Etelä-Suomen valokuvaamoille suurta liikevaihdon kasvua. Soturit tajusivat molemmin puolin, että suurta ja merkittävää oli tekeillä. Ensin tulvehtivat asiakkaiksi punaisten joukot, sitten voittoisat suojeluskuntalaiset.

Tyylierojakin oli. Aatteet, liput ja iskulaiseet tuotiin punakaartin kuvissa usein julki. Punaiset todistelevat mielellään  valokuvissa vallanvaihdon lopullisuutta ja punakaartin ylivoimaa. Esikunnatkin olivat joissakin tapauksessa tarttuneet kivääriin. Kaartilaisills näkyy kuvissa selvästi kohonnut omanarvontunto. Mies tai nainen oli viimeinkin päässyt asemaan, jossa häntä ei komenneltu. Oli uusi kokemus, kun ruukin patruunat ja ökytalojen isännät väistivät kaartilaista maantiellä kuljettaessa. Erityispiirre olivat aseelliset naissotilaat.

Suojeluskuntakuvissa on tasaisempi tunnelma. Esiinnytään melko usein ilman kivääriä, mutta kylläkin ryhdikkäästi. Vaikutelma on usein "Uskonnon ja kansanvallan puolesta". Esim. Tampereella näyttää olevan otettu kahdenlaisia kuvia. Ensin on rynnätty kuvaamoon heti ensimmäisellä päivälomalla nokisissa ja reikäisissä kenttävaatteissa, jotka olivat lakkia lukuunottamatta soturin omia. Sitten univormutilanne parani ja heti oli asiaa kuvaajalle uudestaan.

Keuruulaisia vapaussotureita Tampereella keväällä 1918. Edessä Takasen tytär Impi ja toinen naishenkilö, mahdollisesti sisarensa Olga.  Takana Arho Kivi-Mannila (vas) ja Eero Takanen.

Takasen perheestä lähti Vilppulan rintamalle 6 poikaa ja 2 tyttöä. Isänmaallinen innostus oli koko pitäjässä suurta. Tieto pikaisesta lähdöstä Viipuriin lisäsi kuvaushetken juhlallisuutta, vaikka toisaalta ei ollutkaan varmuutta vielä, kuinka taistelut Kannaksella päättyisivät. Ehkä uutiset saksalaisten maihinnoususta Hankoon oli jo saatu.

Tilanteen epävarmuudesta huolimatta henkilöistä huokuu vankka vakaumus, että Suomi jatkaisi kulkuaan vapaana ja omin voimin. Tyttöjen olemus ja vaatetus antavat ymmärtää, että Lotta-Svärd-järjestöä ei ollut vielä perustettu. Molemmilla naisilla on päässään harmaa sotilaslakki, toisella mustat vaatteet. Impi Takanen on saanut ylleen harmaan sotilasmanttelin. Hänen pitkä tukkansa on palmikoitu ja rusetilla varustettu. Käsissä on mustat lapaset, puhalsivathan ulkona vielä hyiset tuulet.

Impi Takanen on esikuva Vilppulan Vaihe-oopperan fiktiiviselle laulajalle Kerttu Kotilalle, joka esittää oopperassa aarian "Suomi !" tilanteesa, jolloin Vilppulan taistelu oli jo ratkennut.



 

Pieksujalkaisia "oman kylän poikia" Tampereella 1918. Keuruun Pohjoislahdella suojeluskunnan kyläosastoa johti ja koulutti jo v. 1917-1918 vuodenvaihteessa hiljattain seminaarista päässyt opettaja Tuure Helavaara (vas). Hän oli kylän keskustassa asuneen räätäli Helavaaran poika. 

Räätäli Helavaara oli  kiinnostunut kansallisesta kulttuurista ja yhteiskunnallisista asioista (vrt. Väinö Linnan kuvaama räätäli Halme) ja kasvatti lapsensakin, pojan ja tyttären, samaan henkeen. Tuure Helavaara  oli 1940-luvulla usein kotonani saunavieraana, perhejuhlissa jne.  Muutaman kerran kuulin hänen kertovan yksityiskohtia Messukylän taisteluista ja Tampellan valtauksesta.

Keskellä mv. Julius Ruohonen, joka oli toiminut aikaisemmin metsäyhtiön piirimiehenä kylällä,  siirtyi sittemmin maanviljelijäksi kylässä sijaitsevalle Koskenharjun (Koskipää) tilalle. Perhetuttava, joka puhui usein sotaretken vaiheista.

Edwin Lintula, 34 v. (oik.)  on omistanut Lintusyrjän tilan Keuruun Pohjoislahdella vuodesta 1915 lähtien. Hän toimi 6. komppanian ryhmänjohtajana koko sotaretken ajan. Lintula joutui vartioimaan ja huoltamaan suurta hevoslaumaa Pellavatehtaan valtauksen aikana ja sen jälkeen 3. 4. 1918. Kosken takana mm. Hämeenpuistossa ja Finlaysonin alueella kuitenkin satoja hevosia, rekiä ja heinäkuormia jäljellä, joita hyödyntäen  Orjatsalo, Lehtimäki ja muut päälliköt pääsivät pakenemaan Näsijärven kautta.