Marraskuun suurlakko Suomessa polkaistiin käyntiin heti Leninin lokakuun vallankumouksen tapahduttua. Väestöryhmien ristiriidat näkyivät heti. Teille ilmestyi aseistettuja punaisia vartijoita, jotka miehittivät mm. puh. keskuksen ja vaativat maatyöt lopetettaviksi. Valkoiset olivat aseettomina alakynnessä. Vastapuolelle tuli kaiken kukkuraksi avuksi omalla junallaan saapunut komennuskunta Tampereelta, ja se pyrki kirjalliseen sopimukseen, jolla paikkakunta siirtyisi kaartin täydelliseen valvontaan.
Suomi itsenäistyi joulukuun alussa. Keuruulla pyrittiin ottamaan huomioon uuden hallituksen määräykset, ja mm. nimismies Aaltio toimi tässä suhteessa tinkimättä.
Juho Pekkalan haettua "voipaketeita" (mm. 11 kivääriä) Kauhavalta joulukuussa voimasuhteet kääntyivät pitäjässä, ja hallituksen tukijat alkoivat esiintyä paikkakunnalla aktiivisesti. Suojeluskunta esiintyi ensi kerran aseet näkyvissä tammikuun alussa, kun Pohjanmaalta lähetettiin aseista riisuttu 100 miehen tihutöihin osallistunut venäläinen sotilasjoukko junalla kohti etelää. Se majoitettiin yhdeksi yöksi tarkoin vartioituna Keuruun Kansallispirtille. Aamulla aseistettu suojeluskunta-osasto saattoi venäläiset junalla Tamperelle, josta heidät lähetettiin edelleen etelän suuntaan. On ymmärrettävää, että tämmöisellä matkalla virisi pientä suukopua vartijoiden ja matkaa kummastelevien Tampereen punakaartilaisten kesken.
Hallituksen tukijoille sodan syttyminen lienee ollut kuitenkin suuri yllätys. Silloinen väestö oli täysiä amatöörejä tällaisissa asioissa. Vain koti-Suomeen lähetetty harvalukuinen jääkäriverkosto edusti alan asiantuntemusta, mutta myös paikallisista suojeluskuntalaisista oli sukeutumassa tuotapikaa käyttökelpoisia toimijoita.
Tietynlaista res. ups. koulutusta alettiin toteuttaa jo tammikuun lopussa. Vimpelin Koulussa aloitettiin parin viikon kurssi jouluna 1917. (vrt. kirjaimia "VK" RUK:n mustan lipun kulmassa). Siellä aloitti pikaopinnot mm. Eljas Erkko, myöhempi ulkoministeri ja Sanoma OYn vahva mies. Myös monet upseerina toimineet aloittivat uransa Vimpelissä, mm. kenraali Aaro Pajari. Samat kirjaimet voisivat tarkoittaa myös Vöyrin koulua, johon tuli oppilaaksi lisää väkeä (AUK), ja johon vimpeliläiset siirtyivät, monet opettajiksikin. Koko toiminta oli painopisteellisesti tähdätty venäläisiä varuskuntia vastaan.
Pihlajavetinen Martti Leppälä matkusti Vöyriin ilmoituksensa mukaan 10. 1. 1918 jääkäri Väinönheimon ehdotuksesta. Koulutusta ehdittiin antaa n. 3 viikkoa. Aseistus ja varusteet olivat täysin puutteelliset, ja se näkyikin, kun tositoimet alkoivat.
Martti Leppälä kertoo venäläisen varuskunnan valtauksesta Ylistarossa tammikuun lopussa. Kiväärit oli saatu edellisenä päivänä, ja aamuyöllä lähdettiin ottamaan kosketusta viholliseen. Muutamaa minuuttia ennen kuumaa tilannetta todettiin, ettei suuri osa sotakoululaisista tuntenut kolmen linjan kiväärin rakennetta. Martti Leppälä joutui pimeässä lataamaan myös viereisten miesten kiväärit. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, ja operaatio oli suuri menestys. Kyseisestä varuskunnasta saatiin Leppälän kertomuksen mukaan saaliiksi tuhat kivääriä.
Hyvällä onnella selvittiin myös Kokkolassa ja Raahessa. Oulussa Leppälä joutui kk-ampujaksi. Mitään kokemusta soturilla ei kuularuiskusta ollut, mutta jossakin vaiheessa aseen toiminnasta oli pakko ottaa selvää. Tällä asenteella Leppälä koulutti rivimiehiä sitten Pihlajavedellä ja edelleen Mäntässä ja Kuorevedellä. Kova oli henki päällä. Venäläiset saisivat lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti